Sosionomin on helppo hymyillä

Hehkutusta on riittänyt ja vieläkin jatkuu tovin! Perjantaina tuli sitten valmistuttua sosionomiksi ja tällä viikolla tuli tieto myös että sain vakityöpaikan päivähoidon puolelta! Elämä hymyilee kerrakseen ja kolmen vuoden opiskelu uurastus työn ohessa on nyt ohi ja palkittu! Perjantaina oli koulun valmistujaisjuhla, jonka jälkeen kahden luokkatoverin perheiden kanssa minä ja mieheni lähdettiin vielä syömään ja skoolailemaan :) Kotonakin vielä skoolailtiin miekkosen kanssa ja eilen kävi muutama kaffetteluvieras, ystäviä, jotka ei varsinaisiin valmistujaispirskeisiin pääse. Valmistujaispirskeet ovatkin vasta kahden viikon päästä, koska alunperin luulin vasta silloin valmistuvani, mutta hyvä näin, nyt on aikaa järkkäillä pirskeitä kunnolla! :)

 

Lookkia lähdettiin hakemaan kenkien kautta ja sitten löytyikin ihana fiftarityylinen hamonen ja vihreä kukka päähän :)

Varsinaisiin valmistujaispirskeisiin saakin sitten parturi loihtia tukkani kampaukseen!

Tällä viikolla oli päiväkodilla kevätjuhla ja sielläkin lauletusta laulusta sopivat hyvin eräät sanat tähänkin tilaisuuteen

"Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin

oppia tään maailman paljon paremmin.

Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen

niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en..."

Yksi koulu ohi, mutta elämän koulu jatkuu....

Ja kenties vielä koulunpenkiltäkin joskus taas löydän itseni, mutta nyt saa toistaisekis elämän koulu riittää vähäksi aikaa... :)

  Ja vielä valmistujaisviikonlopun kukkaloistoa

Vielä positiivarit kalenteristani poimittu oiva miete

"Kun teet, mitä on pakko silloin kun on pakko,

saat vielä tehdä mitä haluat silloin kun haluat."

Nyt mennään kohti uusia tuulia sosionomin paperit taskussa ja uusien työtuulienkin puhaltaessa. Sain tosiaan erityisavustajan paikan (jota jo tehnytkin 2 vuotta sijaisena) Porin päivähoidosta ja elokuussa kutsuu uusi päiväkoti uusine lapsineen ja uusine työtovereineen. Erityisavustajana työpaikka vaihtelee, olen töissä siellä missä on lapsi, joka tarvitsee avustajaa ja tällä kertaa päiväkoti löytyy 27 kilometrin päästä kotoa joten elokuussa enää ei kuljeta matkoja polkupyörällä. Työ jokatapauksessa houkuttelee mielenkiintoisuudellaan ja haasteellisuudellaan ja innolla varmastikin menen uuteen paikkaan taasen. Vaikkakin haikein mielin jätän nykyisen työpaikkani ja myös kirjoitan irtisanoutumisilmoituksen vanhaan työhöni kehitysvammapuolelle,josta jo olen tosin ollut 2 vuotta virkavapaalla.

Seuraava blogipostaus tulossa tuotapikaa pömppiskriisistäni ja saleilusta :)

                                                                                                                                                                                       

Tästä kesä voi alkaa!

Tästä kesä voi alkaa, ihania ilmoja nyt viikonloppuna ja aikaa!!!! Kesäkausi alkoi mulla ainkin nyt ja sen kunniaksi kesän ekat jätskitötteröt etelärannassa nautiskeltu! (Vähän ikävä lauttaa) Aikaa on hirveästi enempi kun koulu saatu päätökseen, eikä osaa vielä ainakaan vaan olla, josko koskaan oon osannu vaan olla, elohiiri kun olen. Tänään oon kyllä löhönnyt auringossa, aamu alkoi aurinkoa ottaen terassilla kera romaanin, Stephen Kingin Lisleyn tarina tarttui nyt lukuun. Puoltoista tuntia siinä tuli sitten lueskeltua 26 asteen lämmössä, meidän terassille kun ei tuulikaan osu niin pystyy olemaan ihan biksuilla näin ihanina päivinä.

Piha kutsui myös hommiin, kukkapenkkejä piti siistiä ja kesäkukkia istutella ruukuihin. Ohessa kuvaa mitää kodin terrasta tarttui mukaan :) Pieniä kesäkukkien alkuja vielä, mutta pian kukoistaa terassi ja etuovi!

Jopa ikkunoiden pesu oli tänään ihanaa puuhaa! Jotkut voi pitää hulluna, mutta kun on pitkään siivoillut niin ja näin kovalla kiireellä ja stressillä itse ja mies joutunut suuren osan hoitamaan samalla kun (kausi)sisustus on unhoittunut vallan, on ihanaa kun pääsee ja ehtii itsekkin tekemään kodin eteen enemmän!

Päivänliljat ja kuunliljat muun muassa tekevät kovasti tuloaan kukka

penkeissä.

Ihan olemattomalta näyttää vielä etuoven kukkalaatikko ja köynnös ihan vain pilkistää vasta mutta köynnös humalan pitäis hyvin peittää säleikkö ja petunioiden ihanasti valua alas kukkapenkistä :)

 

Nämäkin vielä pikkuisia alkuja etuoven vieressä seinällä ja terasilla ruukussa, mutta kummankin istutuksen odotan leviävän ihanaksi kukkaloistoksi!

Treenaaminenki aivan ihanaa kun on aikaa, eikä ylimäärästä koulun tuomaa stressiä! Treenit luistaa hyvin, niistä tarkemmin jossain vaiheessa toisessa blogipostauksessa. Viittä treeniä viikossa vedetään ja hyvin luistaa, treenipainot nousee ja täysiä vedetään. Kuntosalin kesälukkari alkaa huomenna! Meitillä tuttuja pace ohjauksia, mutta sain myös oman tankopumppi tunnin!!! :D Tänään kävin vetäsees läpi kesäpumppiohjelman, jolla nyt ainakin kesäkuun loppuun vedetään. Muutama kesähitti mukana ja musaa aika monipuolisesti sieltä ja täältä, tunti alkaa toisten mielestä niin ihanalla ja toisten mielestä niin ärsyttävällä biisillä tästä kesä voi alkaa, mutta enempää paljastuksia ei tule. Tänään treenasin ohjelman läpi ja voin luvata että pumppia on luvassa koko kropppaan! :)

H-I-K, HIK, K-E, KE, HIKKE! ja elämä jatkuu......

Hikkeilyä nyt takana kolme vuotta ja nyt se on ohi! Kahden viikon päästä paperit kädessä ja hymy huulilla! :) Näin "aikuisena" sitä on meikäläisestä kuoriutunut varsinainen hikari, hikke, hikipinko... Aiemmat opiskelut jotka päättyi 2003 ja joista käteen jäi lähihoitajan ja ylioppilaan paperit meni niin ja näin. Nyt hikkeyteen vaikuttanut varmasti työkokemus ja lisääntynyt elämänkokemus, mutta on tässä ollut havaittavissa kunnianhimon kasvuakin ja mitä enemmän hyviä numeroita tulee, sitä enemmän niitä tavoittelee. Perjantaina esitin opinnäytetyöni ja siitä tuli kruunu opinnoilleni, vitonen pamahti niin että soi! Ohjaava opettaja sanoi ettei numeron suhteen ole muita mahdollisuuksia ja numero on aivan selvä KIITETTÄVÄ!!! :D Ai että, olin ja olen tyytyväinen, vähän saa nyt leuhka olla :) Tyytyväinen itsekin työhöni toki olin, kolmosta en olisi hyväksynyt, nelosta odotin ja vitosta salaa toivoin... Oppari Vuorovaikutusleikkikerho - vuorovaikutusta ja leikkiä varhaiskasvatuksessa on luettavissa nyt kaikelle kansalle, jahka tuo theseus verkkoon päivittyy... Pidin kerhoa, raportoin siitä ja kävin läpi teoriapohjaa, lisäksi oheistuotteena syntyi vuorovaikutuksellista leikkiä-vihko jaettavaksi päiväkoteihin. Kyyseessä oli tiivistettynä lapsen kielen ja vuorovaikutuksen kehityksen tukeminen leikin kautta.

Nyt on sitten pari päivää ollut levoton olo, että mitä, mitä, mitä... Ja sitten saan rauhotella itseäni, että ei niin mitään, kaikki on nyt tehty ja odotetaan vain papereita, jotka saadaan kahden viikon päästä ja sitten olen virallisesti Sosionomi (AMK) The Bachelor of social services, studied at Satakunta University of applied sciences :D ja vähän vielä hehkutusta, yli nelosen keskiarvolla!!!! Vähän siellä ruotsin numerot alentaa :/  

Ja sit tää hullu jo haaveilee, että joskus sitten ylempi amk tai yliopisto opintoja eikö mikään riitä :P ei ainakaan vielä.... Moni ihmettelee, että aioin nyt jäädä työtehtäviin, jotka ei varsinaisesti vastaa sosionomin opintoja, mutta näin nyt, mikäli vaan vakkari paikan nyt pokkaan itselleni, toivoe elättelen vahvasti! Teen työtä josta todella pidän ja tämän työn, erityisavustaja päivähoidossa, löytyi opintojeni kautta kuitenkin.

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.... Päivähoidossa tehtävä työ on hirmu tärkeää ja antoisaa. Merkittävää työtä tehdään päivähoidon puolella, jossa jokainen päivä voi lapselle tuoda uusia ihmetysken, oppimisen ja kehittymisen askeleita. Ihanat ovat I. Tiihosen sanat:

       Kun kasvaa ihmiseksi

          täytyy kokeilla

     onko peltisiivet kalalokeilla

     ja minkälaisin siivin lentää

valtameren suola

  ja onko muovivaahtoa

sen hurjan härän kuola.

Täytyy koetella, koskea

ja katsella ja haistella,

täytyy multaan painaa poskea

ja vettä maistella.

Silloin tietää 

millaisessa maailmassa

täytyy asua.

 Mutta kaikkea ei ehdi nähdä, 

 paljon ohi vilahtaa

  ja joka hetki syntyy jotain 

joka muuttaa maailmaa.

Nyt jatketaan elämää ilman opintoja ja nautitaan ajasta, jonka opintojen päättyminen tuo! Vähän tässä on totuttelemista, mutta eiköhän tähän aika nopsasti totu ja tekemistä kyllä löytyy muutakin elohiirelle!

Kuulumisia opparin loppusuoralta

Pari viikkoa mennyt oppaarin viimeistelyissä niin, että sosiaalinen elämä ja  treenit jääneet vähemmälle. Puurrettua tuli monena iltana puoleenyöhön asti ja yöunet jäi lyhyiksi kun kuudelta kello soi joka arkiaamu töihin kutsuen. Uurastus on nyt lopuillaan, eilen palautin työn ja tänään oli kypsyysnäyte, erittäin kypsää ollaan! :) Ensi viikolla ois sitten vielä esitys ja opponointi, mutta nämä ei kovin paljoa enää vaadi. Toivotaan vaan ettei power point lyöttäydy yhtä hankalaksi mitä word automaattisine muotoiluineen, yritti olla kovinkin fiksu tekstinkäsittelyohjelma... Piti liittää työhön lähde, jossa oma sisällysluettelo, otsikot ja sivunumerot, mutta tämähän ei wordille sopinut vaan liitteen sivut piti muuttaa kuviksi  (jpeg) ja siten liittää ne työhön.. Oli kyllä aika taistelua ja venklaaamista....

Eilen olin hierojalla, joka teki taikoja ja kotiin päästyä simahdin sängylle tunniksi. Ois tarvinnu olla kuski mukana, olin sen verran "tööt" hieronnan jälkeen. Ajatuksina oli tänään vaan olla, mutta töistä kotiin päästyä oli kova polte liikkumaan ja lähdin pumppitunnille, selän otin vähän kevyemmin tosin, mutta muuten oikein hyvä tuntuma lihaksiin saatiin! :) Huomenna sitten ihan fiiliksen mukaan treeniä salilla tai zumbaa, riipuen ehkä vähän myös ton pumpin tuottamista lihastuntumista :p

Lauantai iltaan onkin sitten luvassa kolmen miekkosen seurassa kuttuuria ja hyvää ruokaa, ei paha lainkaan! :) Ensin Rakastajat teatterin Paperittomat ja sitten Toreron ruokaa!