Hikkeilyä nyt takana kolme vuotta ja nyt se on ohi! Kahden viikon päästä paperit kädessä ja hymy huulilla! :) Näin "aikuisena" sitä on meikäläisestä kuoriutunut varsinainen hikari, hikke, hikipinko... Aiemmat opiskelut jotka päättyi 2003 ja joista käteen jäi lähihoitajan ja ylioppilaan paperit meni niin ja näin. Nyt hikkeyteen vaikuttanut varmasti työkokemus ja lisääntynyt elämänkokemus, mutta on tässä ollut havaittavissa kunnianhimon kasvuakin ja mitä enemmän hyviä numeroita tulee, sitä enemmän niitä tavoittelee. Perjantaina esitin opinnäytetyöni ja siitä tuli kruunu opinnoilleni, vitonen pamahti niin että soi! Ohjaava opettaja sanoi ettei numeron suhteen ole muita mahdollisuuksia ja numero on aivan selvä KIITETTÄVÄ!!! :D Ai että, olin ja olen tyytyväinen, vähän saa nyt leuhka olla :) Tyytyväinen itsekin työhöni toki olin, kolmosta en olisi hyväksynyt, nelosta odotin ja vitosta salaa toivoin... Oppari Vuorovaikutusleikkikerho - vuorovaikutusta ja leikkiä varhaiskasvatuksessa on luettavissa nyt kaikelle kansalle, jahka tuo theseus verkkoon päivittyy... Pidin kerhoa, raportoin siitä ja kävin läpi teoriapohjaa, lisäksi oheistuotteena syntyi vuorovaikutuksellista leikkiä-vihko jaettavaksi päiväkoteihin. Kyyseessä oli tiivistettynä lapsen kielen ja vuorovaikutuksen kehityksen tukeminen leikin kautta.
Nyt on sitten pari päivää ollut levoton olo, että mitä, mitä, mitä... Ja sitten saan rauhotella itseäni, että ei niin mitään, kaikki on nyt tehty ja odotetaan vain papereita, jotka saadaan kahden viikon päästä ja sitten olen virallisesti Sosionomi (AMK) The Bachelor of social services, studied at Satakunta University of applied sciences :D ja vähän vielä hehkutusta, yli nelosen keskiarvolla!!!! Vähän siellä ruotsin numerot alentaa :/
Ja sit tää hullu jo haaveilee, että joskus sitten ylempi amk tai yliopisto opintoja eikö mikään riitä :P ei ainakaan vielä.... Moni ihmettelee, että aioin nyt jäädä työtehtäviin, jotka ei varsinaisesti vastaa sosionomin opintoja, mutta näin nyt, mikäli vaan vakkari paikan nyt pokkaan itselleni, toivoe elättelen vahvasti! Teen työtä josta todella pidän ja tämän työn, erityisavustaja päivähoidossa, löytyi opintojeni kautta kuitenkin.
Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa, se hämmästyttää kummastuttaa pientä kulkijaa.... Päivähoidossa tehtävä työ on hirmu tärkeää ja antoisaa. Merkittävää työtä tehdään päivähoidon puolella, jossa jokainen päivä voi lapselle tuoda uusia ihmetysken, oppimisen ja kehittymisen askeleita. Ihanat ovat I. Tiihosen sanat:
Kun kasvaa ihmiseksi
täytyy kokeilla
onko peltisiivet kalalokeilla
ja minkälaisin siivin lentää
valtameren suola
ja onko muovivaahtoa
sen hurjan härän kuola.
Täytyy koetella, koskea
ja katsella ja haistella,
täytyy multaan painaa poskea
ja vettä maistella.
Silloin tietää
millaisessa maailmassa
täytyy asua.
Mutta kaikkea ei ehdi nähdä,
paljon ohi vilahtaa
ja joka hetki syntyy jotain
joka muuttaa maailmaa.
Nyt jatketaan elämää ilman opintoja ja nautitaan ajasta, jonka opintojen päättyminen tuo! Vähän tässä on totuttelemista, mutta eiköhän tähän aika nopsasti totu ja tekemistä kyllä löytyy muutakin elohiirelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti