Hehkutusta on riittänyt ja vieläkin jatkuu tovin! Perjantaina tuli sitten valmistuttua sosionomiksi ja tällä viikolla tuli tieto myös että sain vakityöpaikan päivähoidon puolelta! Elämä hymyilee kerrakseen ja kolmen vuoden opiskelu uurastus työn ohessa on nyt ohi ja palkittu! Perjantaina oli koulun valmistujaisjuhla, jonka jälkeen kahden luokkatoverin perheiden kanssa minä ja mieheni lähdettiin vielä syömään ja skoolailemaan :) Kotonakin vielä skoolailtiin miekkosen kanssa ja eilen kävi muutama kaffetteluvieras, ystäviä, jotka ei varsinaisiin valmistujaispirskeisiin pääse. Valmistujaispirskeet ovatkin vasta kahden viikon päästä, koska alunperin luulin vasta silloin valmistuvani, mutta hyvä näin, nyt on aikaa järkkäillä pirskeitä kunnolla! :)
Lookkia lähdettiin hakemaan kenkien kautta ja sitten löytyikin ihana fiftarityylinen hamonen ja vihreä kukka päähän :)
Varsinaisiin valmistujaispirskeisiin saakin sitten parturi loihtia tukkani kampaukseen!
Tällä viikolla oli päiväkodilla kevätjuhla ja sielläkin lauletusta laulusta sopivat hyvin eräät sanat tähänkin tilaisuuteen
"Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en..."
Yksi koulu ohi, mutta elämän koulu jatkuu....
Ja kenties vielä koulunpenkiltäkin joskus taas löydän itseni, mutta nyt saa toistaisekis elämän koulu riittää vähäksi aikaa... :)
Ja vielä valmistujaisviikonlopun kukkaloistoa
Vielä positiivarit kalenteristani poimittu oiva miete
"Kun teet, mitä on pakko silloin kun on pakko,
saat vielä tehdä mitä haluat silloin kun haluat."
Nyt mennään kohti uusia tuulia sosionomin paperit taskussa ja uusien työtuulienkin puhaltaessa. Sain tosiaan erityisavustajan paikan (jota jo tehnytkin 2 vuotta sijaisena) Porin päivähoidosta ja elokuussa kutsuu uusi päiväkoti uusine lapsineen ja uusine työtovereineen. Erityisavustajana työpaikka vaihtelee, olen töissä siellä missä on lapsi, joka tarvitsee avustajaa ja tällä kertaa päiväkoti löytyy 27 kilometrin päästä kotoa joten elokuussa enää ei kuljeta matkoja polkupyörällä. Työ jokatapauksessa houkuttelee mielenkiintoisuudellaan ja haasteellisuudellaan ja innolla varmastikin menen uuteen paikkaan taasen. Vaikkakin haikein mielin jätän nykyisen työpaikkani ja myös kirjoitan irtisanoutumisilmoituksen vanhaan työhöni kehitysvammapuolelle,josta jo olen tosin ollut 2 vuotta virkavapaalla.
Seuraava blogipostaus tulossa tuotapikaa pömppiskriisistäni ja saleilusta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti