keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Marraskuun mietinnät


Marraskuu toi paljon kaikenlaista elämääni, uutta ja vanhaa. Aktiiviuralla on otettu seuraavat askeleet ay- ja puolue puolella. Vanhoja asioita on vihdoin selvitelty ja yksi angiinakin sairastettu. Joulua on hieman alettu jo odottamaan ja "tekemään" :) Muutama lahjakin pukinkonttiin on jo eksynyt. Pieni vilaus luntakin nähty ja pakkasen puolelle muutaman kerran laskenut mittari. Melko syksyistä keliä on ollut ja yksi toive onkin Joulukuulle:

"I´m dreaming of a white christmas"


 Se oli Il Divoa ja ihania talvimaisemiakin videossa!

Surffareita Marraskuun lopulla mäntyluodossa. Tuohan nuo syysmyrskyt upeat aallot, mutta on tuo aika hurjan näköistä, varsinkin kun itse pysyisi mieluusti noina myrskypäivinä sisätiloissa. Merta kyllä mielelläni ihailen!

maanantai 28. marraskuuta 2011

Menneistä tulevaan!

 Tämä hetki on kuin köysi, 
joka on viritetty menneisyyden yli.
Sen käveleminen onnistuu hyvin - kun et katso alas.
-Sean Stewart-

Sanotaan että on hyvä pitää katse tässä hetkessä ja tulevassa. Kuitenkin menneisyys on osa meitä ja joskus sinne jää asioita, jotka jäävät myös vaivaamaan meitä. Joskus on hyvä virittää katse menneeseen ja käydä menneitä läpi. Käsittelemättömät aisat, asiat joista ei ole puhuttu, saattavat vaivata kauan ja kummasti helpottaa kun asioista puhutaan. Joitakin menneitä saattaa myös ajan kulttua katsoa hieman eri tavalla ja kun niitä käy läpi saattaa löytää ymmärryksen asioihin. Joskus voi olla hirmu vaikeaa ja pelottavaa ottaa asioita puheeksi vaikkapa jonkun toisen kanssa, kun ei tiedä vastaanotosta, mutta rohkeutta jos siltä tuntuu! Joskus on hyvä kaivella menneitä, jotta voi antaa niiden olla! Tikulla kuitenkin silmään sitä, joka vanhoja muistelee. Jos asiat on selvietty niin ei niistä jahkaamaan tarvi ruveta montaa kertaa. Selvittämättömät asiat, on ne sitten itsen tai jonkun toisen kanssa, voi olla ihan hyvä selvittää, vaikka aikaa olisikin kulunut jos ne kuitenkin mielessä joskus pyörivät... Tämmöisiä asioita tässä tuli viikonloppuna kelailtua ja itse ainakin suuntaan hyvillä mielin taas tulevaan!

Rohkeus on usein vain yhden askeleen päässä pelosta.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

lauantai 26. marraskuuta 2011

Aamunkoi


Twilightiin hurahtaneita? :D Vampyyrit vaan vie mennessään. Meikäläinen on myös hurahtanut Vampyyripäiväkirjoihin... Twilight kirjat on kaikki luettu ja leffat seurattu. Tänään oli vuorossa Aamunkoin (Breaking dawn) eka osa ja arvosteluista viis, meitsi tykkäsi! Odotukset ei ollut korkealla viimeleffan jäjiltä, koska mun mielestä Epäilys (Eclipse) ei ollut järin hyvä elokuvana, se oli tylsä suorastaan. Kirjat on tosin kaikki olleet hyviä ja mukaansa tempaavia. Aamunkoi ei tosiaankaan ollut pettymys vaan henkeä salpaava leffakokemus, jossa jännityis pysyi koko leffan ajan ja nyt ei malttaisi odottaa toista osaa. Leffa oli mun mielestä hienosti kuvattu, ei mikään läpihuutojuttu. Mun mielestä tuo kolmas leffa, epäilys oli turhan kesy verrattuna ihan kirjankin tarinaan, vaikkakaan leffa ei ole sama asia kuin kirja, mutta tämä ei nyt enää ollut liian kesy. Epäilyksestä epäilin onko yritetty tehtdä lapsiystävällisempää leffaa kirjasta joka kuitenkin lupasi ihan muuta, mutta tämä nyt ei ihan kovin nuorille välttämättä olisi ainakaan enää sopinut. Tietenkään leffa ei ole ikinä sama kuin kirja, joskus leffa tuottaa pettymyksen, joskus ei ja nyt se ei tuottanut pettymystä.


Vinkkinä sanoisin, ettei muuten kannata heti lopputekstejen alettua livistää leffasta tiehensä, pientä esimakua kakkososasta tiedossa :)

torstai 24. marraskuuta 2011

Aktiiviuraa

Onhan sitä mainostettu aiemmin tässä blogissa, että uusia tuulia ja haasteita on mahdollisesti luvassa. Viime viikolla minut valittiin JHL 27 hallituksen jäseneksi, johon olinkin osannut varautua. Joulukuussa onkin sitten järjestäytymiskokous. Sitten tällä viikolla minut valittiin SDP Porin työväenyhdistyksen johtokunnan varajäseneksi, joka tuli pienoisena yllätyksenä, mutta oikein mukavana sellaisena. Tällä viikolla oli myös JHL:n Satakunnan nuorisojaoston kokous, jossa polkaistiin hommaan vauhtia ja minut nimettiin toiminnanvetäjäksi. Noissa muissa hallituksissa ajattelin ihan pysyä aktiivijäsenenä ja keskittyä opiskelemaan enemmänkin ay- ja puoluetoimintaa, suuremman osallistumisen aika voi olla joskus, mutta myöhemmin. Mielipiteet ja ideat kyllä kuuluvat jos sanottavaa on :) Nuorisojaostoon keskitytään nyt täyttä häkää ja se olisi kiva kyllä saada kunnolla pyörimään :) Nuorisotoiminnanvetäjänä pääsen myös osallistumaan alueryhmäkokouksiin. Tämmöistä menoa siis täällä :)

maanantai 21. marraskuuta 2011

Missä on mun tossukat?

 

 


Voi että kun meinas mennä sunnuntai ihan pieleen kun en löytänyt mun tossukoita. Olen yhtenä vuotena ennen joulua osatnut kahdet ihanat tossukat, mutta nyt ne oli hukassa, kummatkin! Ja niin aamulla kun nousin oli heti ajatuksena hakea ne vain vaatekomerosta ja sujauttaa jalkaan kokopäiväksi, mutta ei! Kävinpä sitten tänään sokoksella josta nuo kahdet ensimmäisetkin ostin. Toiset olivat ihanan joulunpunaiset ja kudotut, mutta sellaisia ei enää ollut. Toiset taas olivat valkoiset ja pörröiset, joissa ihana solki napilla ja niitä löytyi vain sinisinä.Noh, sininen ei nyt välttämättä ois ollut ihan mun väri, näin ajattelin, mutta kyllähän nuo nyt oikein hyvin sopi jalkaan. Yhdet tuollaiset ihan uudenlaiset ostin myös, jotka vaikuttais aikalämpimiltä. Edelleen on silti täysi mysteeri missä vanhat tossukkani ovat......????








Tänään sitten tuli luntakin, mutta se suli jo..... Miksei enää käy niin kuin lapsuuden talvina. Yhtenä aamuna herätessä sitä on vain valtavat lumikinokset ja sitten ne on koko talven?! Sitä hetki lapsena ihailtiin ja ihmeteltiin ikkunassa ja sitten rynnättiin ulos temmeltämään :) Vai menikö se noin? :)





Pyri tällä viikolla olemaan hieman
ystävällisempi kuin olisi edes tarpeen.

Tämmönen oli tämän aamun ajatusten aamiaisten viimeinen neuvo :)

Talvisia hetkiä ja joulunodotuksen iloa kaikille!!!!

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Kunpa olisin jo kunnossa!


Tänään oli niin ihanan näköinen pakkasaamu, että se oikein houkutteli ulos, mutta koska vielä olen toipilas, houkutteli se minut ainoastaan ottamaan parikuvaa kotipihasta. Jos vain olisin jo kunnossa, olisin siinä samassa lähtenyt ulkoilemaan kun ikkunasta ulos katsoin.




Nyt on taas jo vähän positiivisempi fiilis, viime yönä en edellisöiden tapaan herännyt kertaakaan ottamaan särkylääkettä, kurkku kesti odottaa aamuun asti. Aamulla tosin oli turvauduttava buranaan. Nyt täällä pähkäillään, olenko huomenna työkunnossa vai en. Viimetalven sairaskokemusten takia, pelkään että jos menen liian aikaisin töihin, olo taas pahenee, mutta kun heti alkuviikosta olisi kaikenlaista toimintaa iltaisinkin johon mukaan haluaisin. Salille tuppaan itseni aikaisintaan keskiviikkona, sen olen päättänyt, mutta huomenna olisi kokoustamista ja tiistaina koulutusta illalla ja en haluaisi näitä missata. Tänään tässä kotona vähän testailenkin pienten kotiaskareiden parissa, jaksaako kroppa. Kotihommat kun voi lopettaa kesken heti kun siltä tuntuu ettei jaksa.

Joulua tekisi kovasti mieli alkaa pikkuhiljaa kotiin laittamaan, mutta joihinkin pieniin kynttiläsisustusmuutoksiin olen nyt vielä tyytynyt :) Katsotaan jos ensiviikonloppuna saisi tehtyä kunnon siivoa kotona ja joulukuun ekana viikonloppuna sitten jouluisempaa lookkia kotiin. Oikein ei ole ollut vielä talvi/joulufiilistä, mutta tänään se iski, varmaan tuon ihanan huurteisen aamun johdosta, joka tuntuu vieläkin jatkuvan.


Näissä ihanissa Party Liten rustiikkipintaisissa pilarikynntilöissä on
granaatinomena & mustaherukka tuoksu.
Jos vielä tuoksunäytteen saisi liitettyä :)
Tuon kaitaliina bongasin tässä eräänä lauantaina Pentikin ikkunassa ja ihastuin heti.
No, Pentik oli jo mennyt kiinni, mutta liina jäi mieleeni.
Sunnuntaina Pentik oli myös kiinni, mutta hoksasin että Sokoshan myy Pentikin tuotteita ja tuon liinan takia lähdin Sokokseen :)

Tänään hoksasin myös huurteisen linnunpönttöni, joka oli nyt paikko nostaa takanpäälle, josta myös paikkansa löysi metallinen kuusi kynttiläsomiste. Kuusi on Party liten harvoja joulusomisteita, joista olen tykännyt, useimmat ovat minun sanastoni mukaan "härpäkkeitä" if you know what i mean.... :)

lauantai 19. marraskuuta 2011

Sairausjorinoita

Voisinpa olla tällä hetkellä Karjaalla tai ainakin matkalla sinne, mutta nyt jäi väliin odotettu nuorten ammattilaisten työhyvinvointipäivät. Torstaina kirjoittelinkin kun on joku flunssa iskenyt ja miten levolla ja positiivisella asenteella taistelen sitä vastaan jotta pääsisin reissuun. Perjantai aamuna olinkin vielä toiveikas, olo ei tuntunut ihan niin pahalta eikä kuumettakaan ollut, kurkku oli kyllä kipeä ja päätäkin välillä särki. Päätin odottaa josko ihmeparantuminen tulisi ja peruisin junaliput ja kurssi-ilmoittautumisen vasta iltapäivällä jos pakko olisi. Pakko oli sitten tarttua kolmen maissa puhelimeen, myöntää tosiseikat ja perua viikonloppu reissu :/ Vähän myöhemmin alkoi taas kuume nousta ja peili kertoi kurkkuun kasvaneen valkoisen kaktuksen, nielurisat aivan turvoksissa ja peitteiset. Peitteitä ei ollut vielä torstaiana. Lähdin lääkäritalon iltapäivystykseen ja onnekseni en joutunut edes kauaa odottamaan. Lääkäri taisi vähän yllättyäkin päivän aikana ilmestyneistä peitteistä ja määräsi ab-kuurin. Nyt sitä sitten kotona sairastetaan ja fiilis on vähän down, sen lisäksi että olo on välillä ihan hirveä!

Eilisessä Posittivareiden ajatusten aamiaisessa oli juttu, joka sai kyllä meitin vielä tänäänkin nauramaan, kun luin sen, joten jaetaan nyt jotain positiivistakin tässä postauksessa :)

Ala-asteen opettaja kertoo: "Toimin opettajana ala-asteella. Niinpä isäinpäivän lähetyessä kirjoitettiin runoja isille ja papoille. Eräs poika pähkäili ja suttasi välillä kaiken pois. Tunnin lopussa hän kuitenkin esitteli iloisena tuotostaan:
 





”Voi voi pappa raukkaa
ei se enää laukkaa,
mutta leipää kyllä haukkaa,
että tekohampaat paukkaa.”

-Lassi

Yritetään etsiä nyt sitä positiivisuutta vaikka fiilis onkin nyt kyllä vähän down...

perjantai 18. marraskuuta 2011

Pimeän poika

Dave Pelzer kertoo kaunistelemattoman tositarinan omasta elämästään kirjassa Pimeän poika. Tarina ei voi mitenkään olla enää kaunisteltu, hänen elämänsä julmuutta on muutenkin niin vaikea käsittää. Kaikenlaista minäkin olen kuullut ja lukenut, mutta tämä oli ehdottomasti kaikki rajat ylittävästä julmuudesta ja mielenvikaisuudesta kertovaa tarinaa. Kuitenkin jollain voimalla pimeän poika selvisi ja kasvoi aikuiseksi ja onnelliseksi mieheksi nimeltä Dave Pelzer ja psytyi jopa anteeksiantoon. Paljastamatta kirjasta liikoja kirjoitan postaukseeni takakannen esittelytekstin, jonka jälkeen suosittelen lukemaan kirjan. Tiedän ettei kaikki ihmiset pysty lukemaan tällaista kauheutta, itsekin luikiessani välillä pyyhein kyyneleitä silmistäni. Kahden saikkupäivän aikana kirja tuli suorastaan ahmittua, se vei mennessään!

Dave Pelzer - Pimeän poika
"Kaunistelematon tositarina äitinsä julmasti nöyryyttämän pojan kipeästä kasvusta ehjäksi aikuiseksi."

"En ollut enää perheenjäsen missään käytännön mielessä. Äiti oli jopa lakannut käyttämästä nimeäni ja puhui minusta vain poikana. En saanut syödä aterioita perheen kanssa, en leikkiä veljieni kanssa enkä katsoa televisiota. Olin vanki. Koulun jälkeen tein heti kaikki taloustyöt, jotka äiti oli määrännyt minulle. Kun työt oli tehty menin kellariin, jossa seisoin, kunnes äiti huusi minut korjaamaan ruokapöydän ja tiskaamaan astiat. Minusta oli tullut äidin orja."

"Alkoholisoitunut äiti on tehnyt Davidista syyllisen pahaan oloonsa. Mutta pojan elämänhalu ja perheen ulkopuolinen turvaverkko ovat äitiäkin vahvemmat, kantavat vaikeimmankin yli."

Vielä sisäkannan esittelytekstin haluan kirjoittaa.

"David syntyy kunnolliseen perheeseen, mutta kun hän on noin neljän, äiti alkaa muuttua aina kun isä on poissa,. Davidista tulee syntipukki, jota alkoholisoitunut äiti nöyryyttää ja kiduttaa sekä fyysisesti että henkisesti. Kun myös isä alkoholisoituu, alkaa Davidin kierre sijaiskodista ja koulusta toiseen. Menee pitkään, ennen kuin uusi, rakastava perhe löytyy. Onnellisten ihmissuhteiden avulla David kykenee lopulta antamaan äidilleen anteeksi ja katkaisemaan väkivallan kierteen."

Se ei riitä että kotiolot ovat kamalat, se heijastuu elämän muihinkin osa-alueisiin , kuten kouluun ja lapset voivat olla julmia, mutta he ovat vain viattoman tietämättömiä.....

Kirjasta on pakko kirjoittaa yksi kappale, josta näkee kuinka paljon on edetty 70-luvusta. Kappale pistää myös miettimään väkivallan kierrettä.

"...vuonna 1973 kaikki oli hyvin erilaista. Äitiäsi vastaan ei nostettu yhtäkään syytettä. Emme voineet hyökätä hänen kimppuun ja syyttää häntä...... Ymmärrä, että silloion 1973 ei ollut vielä montakaan lakia suojelemassa lapsia. Vielä nytkin, kun siirrymme 1980-luvulle, valtaosa ihmisistä kieltää täysin tilanteen tai uskoo, että vanhemmat vain `pitävät kuria` lapsilleen. Usko pois, että koko tämä tilanne vielä räjähtää käsiimme - nämä lapset kasvavat, alkavat riehua, saavat tuhoa aikaan kaikkialla ja kaikille, saastuttavat itsensä kaikilla ihmisen tiedossa olevilla aineilla, hakkaavat lapsiaan kuten heitä on hakattu. Sitten kaiken päätteeksi, kun he istuvat tuomarin edessä, he syyttävät yhteiskuntaa tai vetoavat siihen, että heitä on pahoinpidelty lapsina - minkä vuoksi he tietysti ovatkin sellaisia kuin ovat. Siinä vaiheessa yhteiskunnasta alkaa kuulua ääniä, jotka vaativat lakien muuttamista sellaisiksi, että ne suojelevat sinunlaisiasi lapsia. Muista sanani, näin tulee käymään......."

Pimeän poika on mahtava selvitymistarina, joka vetää hiljaiseksi! Suosittelen!

Tätä postausta kirjoittaessani mieleeni tuli yhtäkkiä sanoja Tommy Tabermanin runosta "Pieni laulu ihmisestä".

 

Pieni laulu ihmisestä

Ihminen tarvitsee ihmistä
ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen.
Lämpimin peitto on toisen iho,
toisen ilo on parasta ruokaa.
Emme ole tähtiä, taivaan lintuja,
olemme ihmisiä, osa pitkää haavaa.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
Ihminen ilman ihmistä,
on vähemmän ihminen ihmisille,
vähemmän kuin ihminen voi olla.
Ihminen tarvitsee ihmistä.
- Tommy Tabermann -

torstai 17. marraskuuta 2011

Yllättävän sairastumisen keskellä positiivisuutta

Niin siinä vaan kävi että flunssa iski meikäläiseen kuin salama kirkkaalta taivaalta.... No, parina päivänä tässä ollut pientä väsymystä, kenties se oli merkkinä tulevalle... Viime yönä heräsin ja luulin olevan melkeinpä aamu, pää ja kurkku särkivät ja ajattelin että nousen vasta sitten ottamaan buranaa kun herätyskello soi ja tunnustelen sitten vointiani paremmin. Kuitenkin päätin vilkaista kelloa ja se oli 23.30, herätyskellohan soisi vasta reilu kuuden tunnin päästä. Nousin siis ja nappasin pari buranaa. Jossain vaiheessa yötä heräsin, kun minulla oli kuuma ja etsein sängystämme viilemmän tyynyn, jonka päällä emme olleet kumpikaan nukkuneet. Aamulla pääni, kurkkuni ja koko kroppani särki ja kuumetta oli piirunverran, soitin töihin ja menin lääkäriin, joka määräsi lepoa ja siis saikkua. Kuumeeni nousi jossain vaiheessa päivää jopa inan yli 38 joka on todella harvinaista, minä kun yleensä sairastan flunssani ilman kuumetta ja tyypilliset kuumetta nostavat taudit vain lievällä kuumeella. Olen nyt kuitenkin päättänyt tervehtyä lauantaiksi, pakkohan minun on ainakin yrittää ja tätä ajatuksissani tavoitella, muuten jää odottamani nuorten ammattilaisten työhyvinvointipäivät väliin. Tänään on luettu kirjaa ja nukuttu vuorotellen, hörpitty lämminta ja ruoka on onneksi ihan normisti maittanut, nyt vaan toivon että huomenna heräilen ilman kuumetta ja särkyä! Jos viikonlopunreissu on peruttava, ei asialle vaan mitä voi, harmittaa kyllä pirusti, mutta nyt pidän ajatukseni tervehtymisessä, murehditaan vasta sitten jos murehtimisen aika tulee....

Tämän aamun ajatusten aamiasten aamun ajatus:

"Annat vain vähän jos annat mitä omistat.
Vasta antaessasi itsestäsi annat todella."
-Kahlil Gibran-

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Kävinpä Tiimarissa

Nyt se alkoi, valmistautuminen jouluun! :) Tiptaptiptaptipetipetiptap.....
Pikkuhiljaa aletaan siis ottamaan joulua vastaan ja tämä alkoi sitä kun piipahdin Tiimarissa tänään ja voi miten sellä oli kaikkea kiva joulukortti sälää ja jotain muutakin tarttui mukaan kotia koristamaan. Yritin kovasti hillitä itseäni kun en yhtän muistanut kuinka paljon jolukorttivärkkejä aiemmilta vuosilta on kaappiin jäänyt, mutta kyllä sietä yhtä sun toista tarttui mukaan :)


Tuota puusydän koristenauhaa ostin kaksi kipaletta kotia koristamaan, toinen tulee ainkin eteisenoven lasiin puoliympyrän malliin, metallisydämille tarvin jonkin ihanan hopealangan johon laitan ne luultavasti ja teen siitä ketjun. Sittten vielä omaa kotia tulee koristamaan nuo isot hopeiset ja kimalteiset lumihiutale tarrat, ainakin vessan peiliin. Loput ostokset onkin sitten joulukortteja varten! Kuvamateriaalia varmasti luvassa vielä näistä päähänpistoista ja väkerryksistä. No ei meillä ihan vielä kuitenkaan joulukoti ole, mutta ensi viikon viikonloppuna voisi jotain alkaa laittamaan pikkuhiljaa.... jotain pientä.... :)

 Ja sitten pitää alkaa metsästämään kuusta. Olen aina ollut aidon kuusen kannalla, kun puhutan jolukuuseesta. Näin oli kunnes näin niin hienon valkoisen tekojoulukuusen koristeltuna punaisin palloin ja nauhoin, että aloin himoitseman samanlaista ja sellainen on nyt sitten saatava! :)

Kotipihasta otetu kuva Marraskuun aamuna
Tällä viikolla on hyvin huomannut meren lämmittävän vaikutuksen. Tänäänkin kun lähdin kotoa töihin, näytti mittari kotipihassa -0,5 astetta ja työpaikkan pihaan päästyäni oli +5 astetta. Oli myös kuulemma eilen illalla ollut tuollameren äärellä +3 astetta kun täällä kauupungissa oli -3 astetta.


Pilvettömänä aamuna ja iltana voi taivaalla nähdä upeita värejä, harmi vain ettei minun kamera niitä täydellisesti ikuista, mutta onhan nuo aikas nättejä kuvia Marraskuisesta aamusta! :)

Lopuksi vielä kuvaa meitin uusista kynsistä, hempeily kynnet :)
Vaaleanpunskua geeliä ja kimalletta ja mustalla säväytetty kukkakoukkerot
Viikonloppuna onkin sitten suuntana Karjaa ja liikunnallisissa merkeissä nuorten ammattilaisten työhyvinvointipäivät JHL:n jäsenille. Odotan!!!!

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Rakkaudella isälle!

 

Isäinpäivä aina herkistää tunteitani pintaan. Isä on todella rakas minulle! Viime kesänä tuli 10 vuotta siitä kun isäni ajoi pahan liikenneonnettomuuden jokakesäisellä Euroopan kierto matkallaan. Isä ei koskaan palannut kotiin, nykyään hän asuu Harjavallassa hoitokodissa, jossa hänellä on hyvä olla. Mutta isäni ei ole enää sama isä, hänestä tuli huolehdittava, eikä minulla ole enää isää jolta kysyä neuvoa ja opastusta samalla tavalla kuin ennen, mutta vielä minulla on isä! Niin kauan kuin on mahdollista on tärkeää kertoa ja antaa ihmisten ymmärtää miten heistä välittää ja kuinka tärkeitä he ovat!


"Isäni antoi minulle suurimman lahjan, 
jonka kukaan voi toiselle antaa, 
hän uskoi minuun."
-Jim Valvano-

Isä antoi minulle hyvän elmän mallin, elämänarvot ja asenteet. Isä antoi eväät minulle tulla tällaiseksi ihmiseksi jollainen  olen, enkä muunlainen haluaisi ollakaan. Isä opetti elämään hetkessä ja toeuttamaan unelmia. Isä antoi mahdollisuuksia kokeilla ja kannusti, mutta kertoi myös realiteetit. Isä opetti pärjäämään elämässä, kantamaan vastuuta, huolehtimaan asioista. Isältä sain mallin miehestä, joka hoitaa kotia ja lapsia. Olen paljolti isäni kasvattama ja ylepä siitä, isän tyttö! Ikävöin usein isääni, myös silloin kun olen hänen kanssaan ja varsinkin silloin....

Tämä oli kirjoitus isän kunniaksi isäinpäivänä!


Isälle leivottiin Pätkispiirakkaa, jota anoppikin oli leiponut, 
joten kaksin käsin sitä itsekin tänään on syöty, ensin kotona  kun omaa isä kävi 
ja vielä miehen vanhempienkin luona käydessä :)

lauantai 12. marraskuuta 2011

Hiilarit!

Hiilarit hyvässä ja pahassa, kuka syö oikein?

Juuh, nyt kirjoitetaan pieni postaus hiilareista! Niistä kun on niin paljon keskustelua ja itse olen aina sanonut etten itse lähtisi suosimaan vähähiilihydraattista ruokavaliota kunnes silmäni aukaisi eilen eräs ihminen kertoen että minähän syön vähähiilihydraattisesti mutta en vain nosta siitä numeroa että se on vähähiilihydraattista. Nyt kuitenkin nostan numeron! :) Vähähiilihydraattisuus minulla tarkoittaa normaalia hiilihydraattien määrä, niitä ei mätätä roppakaupalla mutta ei niitä vältetä myöskään niinkuin ruttoa. Syön niitä saadakseni energiaa, sen verran kuin tarvitsen ja sen verran mitä voin syödä turpoamatta. Tarkemmin ajateltuani normaaliahan tuntuu olevan se että vedetään roppakaupalla niitä hiilareita.  Sitten käy niin että ensin päivitellään kun halutaan laihtua, sitten löydetää sana karppaus tai jotain vastaavaa, aletaan välttämään hiilareita kuin ruttoa tosiaan ja kun päästään tuloksiin tai halutaan jokupäivä/viikonloppu herkutella ja vedetään taas niitä hiilareita, joita ilman melkeinpä ollaan oltu aiheutuu turpoaminen ilmapallon lailla ja voidaan todeta että, joo ne hiilarit ei kyllä yhtään sovi mulle. Ja tästä syntyy käsitys että vähähiilihydraattisuus on lähellä nollaa ja normaalihydraattien määrä on jossain pilvissä, välimuotoa ei ole, eikä ymmärretä että jos ollaan tosiaan lähella nollaa hiilihydraattien saannnissa ja sitten vedetäänkin yht´äkkiä niitä hirmuinen määrä, niin tottakai kroppa reagoi.

Karppaajia pelotellaan paksusuolisyövällä ja ennenaikaisella sydän- ja verisuonitauteihin kuolemisella. Hiilarien sen sijaan varoitellaan aiheuttavan kakkostyypin diabetesta, vyötärölihavuutta ja yleisesti tukalaa ja turvonnutta oloa. Missä on normaalius, mitä on normaali syöminen? Mitä jos syöttäisiin kaikkea sopivassa suhteessa, ei tarvi vetää övereitä mihinkään suuntaan...? Itse haluasin ajatella syöväni ihan normaalisti ja sopivan määrän eri ravintoaineita mutta siihen nähden mitä ihmiset pitää normaalina niin syön vähän hiilihydraatteja, mutta kun en kuitenkaan syö niin vähää kuin nuo karppaajat, enkä vältä samoja ruokia tai suosi samanlaista ruokavaliota muutenkaan. Missä on oman kropan kuunetlu, kuunnellaan vaan eri asiantuntijoita ja ruvetaan uskomaan heitä sokeasti, vaikka oma kroppa yrittäisi huutaa jotain muuta. Sinäänsä jos joku voi hyvin syöden miten nyt sitten syökään ja pysyy terveenä niin miten siihen voi kukaan sanoa, että hei sä syöt väärin! Pitää kuitenkin muistaa että vasta pitkäaikaväli usein kertoo sen onko oma ruokavalio hyväksi omalle kropalle! Oma kroppa, mieli ja elimistö ovat hyvän ruokavalion mittereita.

Minun kehoni tarvitsee hiilihydraatteja, aivoni tarvitsee hiilihydraatteja, ilmaan niitä olisin tyhmä ja väsynyt treenit penkin alle vetävä olio :D Kokemuksen rintaännellä tuo analyysii.... Kisadieteeillä alimmillaan hiilarit ovat olleet jossain 100 gramman paikkeilla ja tunsin kyllä oloni tosi hitaaksi ja tyhmäksi tuolloin :P Toki kokonaiskaloritkin olivat melko alhaalla, mutta uskon kyllä siihen että ihminen tai ainakin minä tarvitsen noita hiilareitakin. Nykyään hiilihydraatteja saan noin 200 gramman paikkeilla päivässä kalorien ollessa jossain 2000 paikkeilla, hieman allekin. Kyllähän sitä sanotaan että karppauksessa alkaa energiaa löytymään muutaman päivän jälkeen aloituksesta ja näin varmasti onkin kun elimistö menee ketoosiin ja rasvahapoista alkaa muodostua ketoaineita ihmisen energiatarpeeseen. Tuo tuntuu olevan tehokas laihdutussmuoto, mutta sopiiko se pysyväksi ruokavalioksi? Tästähän on paljon keskusteluja ja tutkimuksia tehty, itse ajattelen ettei se kannattaisi pysyväksi ruokavalioksi ja kuinka moni pitääkään sen pysyvänä ja sitten taas vedetään yht´äkkiä roppakaupalla hiilareita ja turvotaan kuin ilmapallo, vaikka ketoosidietin jälkeen pitäisi totuttaa ja hakea kropan normaali eli tarpeenmukainen hiilihydraattimäärä ruokavalioon, määrä jolla paino pysyy aloillaan. Tärkeää olisi miettiä mitkä ovat niitä hyviä hiilarilähteitä, mistä saa pidempiaikasta energiaa hetkellisen energiapiikin sijaan. Minä uskon siihen että ihminen tarvitsee myös hiilihydraatteja ja ihminen pystyy elämän tervettä ja hyvinvoivaa normaalipainoisen elämää syöden myös hiilihydraatteja!

Ja painonpudotuskesta sen verran etta a ja o on: "syö vähemmän kuin kulutat". Vanha ja kulunut lause, mutta pitää edelleen paikkansa, toki olisi hyvä katsoa vähän ravintoarvojakin ja eri ravintoaineiden määrää. Pidän myös laihdutuksessa tärkeänä ruokatottumusten muutamista pysyvyksi, se on usein paljon tehokkaampaa ja pysyvämpää kuin jokin dietti. Dietin jälkeen pitäis miettiä miten sen jälkeen syödään. Kisadietit ovat asia erikseen.

Mitä minä sitten syön? No ihan normaalia ruokaa!
Aamuisin on oikein kunnon hiilariannos puuron muodossa jolla polkaistaan hyvin energisesti päivä käyntiin. Päivän mittaan niitä hiilaareita syödään tasaisesti muidenkin ravintoaineiden ohella. Hiilarilähteitä ovat mm. pasta, riisi, peruna, banaani, ananas, ruisleipä, vihannekset, juurekset.... En nyt jokapäivä näitä kaikkia syö, mutta mitään näistä en karta erityisesti. Vaaleaa leipää en juurikaan käytä ja vältän myöskin ns. nopeita hiilareita ruokavaliossa, herkuttelut on sitten erikseen. Iltaa kohden voi yleisesti ottaen vähentää hiilihydraattien saantia sillä yöllä elimistö ei tarvi hiilihydraateista saatavaa energiaa. Itse syön illallakin hieman hiilaria sillä treenaan usein iltaisin ja usein iltapala on ainut mitä enää treenin ja palkkarin jälkeen syön j a treenin jälkeen lihakset tarvitsevat hiilareita. Suolaista tekee illalla mieli ja kuulinpa myös eilen että ruisleipä aihuettaa samanlaista riippuvuutta kuin suklaa ja on myös mielihyvän tuottaja :D Sitä en ymmärrä alkuunsakaan että tyyliin kello kuuden jälkeen ei enää syödä mitään, itse syön yleensä iltapalan tuntia ennen nukkumaanmenoa, ei silloin nyt tarvi vatsaa täyteen ahtaa, mutta en muutenkaan normaalisti syö itseäni ähkyyn asti. Pyrin pitämään huolen ettei nälkä ehdi liiaksi tulemaan ja syön itseni kylläiseksi mutta en vedä napaa täyteen.

En ole kauhean tiukka tuon ruokavalioni kanssa. Herkuttelut pyrin pitämään viikonlopuissa, mutta voin vetäistä keskellä viikkoakin pullansiivun jos nyt esim. kylässä olen tai hirveästi mieli tekee. Noihin mielitekoihin sanoisin vielä että kun jaksaa taistella mielitekoa vastaan niin hetken päästä se mieliteko unohtuu. Silloin saattaa myös olla jo nälkä  ja välipala tai ruoka vie mieliteon pois. Naisillahan silti noita mielitekojahan voi nyt tulla milloin mistäkin syystä :D Mutta kun mielitekoja vastaan taistelee tulee vahvemmaksi niitä vastaan ja pystyy ajanmyötä suht helpostikin kieltäytymään niistä, paitsi tiettyyn aikaan kuukaudesta tai muuten hormonien heitellesssä :D Muttia on helppo keksiä.... 

Inspis tähän tekstiin on muhinut jo kauan, mutta loppusysäsytä ovat antaneet pari ihmistä ja yksi blogisivusto.  Eräs ihminen ihmetteli viimeviikolla valmistamaani pasta-kinkku-pekoni-aura.... vuokaa, etttä eikös siinä ole hirveästi hiilareita kun siinä tota pastaa on, että kun olen tällainen urheiluhullu niin miten mä tommosta syön...?  Juuri sen takia syön hiilareita että jaksaisin liikkua kuin elohiiri! :) Ja sitten tosian eilinen keskustelu siitä mikä on vähähiilihydraattista syömistä oli yksi aivan, tuoden samalla minulle oivalluksia lisää. Ja sitten se blogisivusto, joka vaikuttaa aikas hyvältä http://www.huippukuntoon.fi/advanced_blog/list.   Luin itseasiassa jokaikisen blogin jokaisen kirjoituksen tänään, kirjoituksia ei ole vielä montaa joten ne jaksoin hyvin lukea, suosittelen tsekkaamaan! En pysty nostamaan mitään yhtä blogia sieltä esimerkiksi, koska ne kaikki vaikuttivat hyviltä! Aika näyttää mitkä jää seurannan alle :)

Enpä ole itse nyt mikään tiodonsuurlähettiläs näissä asioissa, toisilta ja kokemuksen kautta itsekin opittu  näitä jo kauan päteneitä ravinnon juttuja. Enkä halua nostaa omia syömisiäni nyt ylitse muiden, että syökää ihmiset näin niin löydätte onnen ja hyvivoinnin. Tällä kertaa syntyi nyt vain tästä aiheesta inspis ja tarve kirjoittaa ja paljonpa tuota tekstiä tulikin :D 

Tärkeää on että itse voi kroppansa kanssa hyvin ja nauttii elämästään! Muistetaan myös että mielen ja kropan hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa ja itse sitä on oman hyvinvointinsa mittari!

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Pyhäinpäiväviikonloppuna fiftaripikkujouluista rauhoittumiseen


Viikonloppuun on mahtunut kaikennäköistä. Pikkujoulukausi startattiin fiftarimenolla Piukkojen paikkojen työntekijöiden pikkujouluilla perjantaina. Teemapirskeet ovat kyllä hauskoja, meiti kyllä tarttuu rooliin kuin rooliin ja tämä oli aivan ihana teema! Lisäksi voitin 50-luku visan ja sain lahjaksi pienen ihanan kolikkopussukan! :)

When shopping feels so good who needs a man













Lauantai olikin sitten pyhäinpäivä ja päivä kului paljon huilailten ja rennosti ottaen. Isovanhempien haudoille vietiin miehen kanssa kyntilät ja hautausmailla oli jälleen hieno kynttilämeri.














Herkuteltua tuli viikonloppuna aika paljon ja sen huomasi vaakakin, eikä voinut olla huomauttamatta asiasta :p Kaupassa bongasin fazerin piparisuklaan, joka on aivan herkkua ja tänään se on maistunut glöginkin kanssa :) Herkkua! Syksyn / talven ekat glögit ja makuna oli marlin mustikanmakuinen glögi. Sunnuntai illan haluan aina viettää rauhassa kotona. Vaikka muuten olenkin kokoajan menossa ja touhuamassa, haluan sunnuntai iltana rauhoittua ja valmistautua uuteen viikkoon.


"Parasta tulevaisuudessa on se, 
että sitä saa nauttia vain päivän kerrallaan."
-Positiivarit-


Kohti uutta viikkoa.....

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Marraskuu ja Koiran elämänohjeet


Marraskuu on polkaistu vauhdilla käyntiin kera ranteen jännituppitulehduksen.... Tässäpä ensimmäinen neuvo, TREENITEKNIIKKA! Ei löysiä ranteita joita epäilen, huolimattomuutta on tainnut olla, hups! Tavoite olisi muuten pysyä tämä kuukausi jälleen terveenä, kuukausi kerrallaan tätä tavoitetta toteutetaan! Aktiivinen kuukausi on taas tiedossa! Ensimmäiset pikkujoulut jo heti ensimmäisenä Marraskuun viikonloppuna ja fiftariteemalla :) Sitten odotan kovasti JHL Nuorten ammattilaisten työhyvinvointipäiviä, jotka ovat puolessavälissä kuukautta Karjaalla, eli reissua tiedossa! Kulttuuria on tiedossa improvisaatioteatteri esityksen tiimoilta, siltä odotan hauskuutta! Ranne tarvisi saada nyt nopsaan kuntoon, ettei kovasti treenejä lykkäisi tuo vaiva :/ Muuten sitten onkin tiedossa reippaasti jumppaohjauksia ja treenejä! Pakara tuntejakin pääsen jälleen sijaistelemaan! :) Kokoustamista on tiedossa jos jonkinnäköistä ja jotain pientä koulutustakin. Vaikka kuulostaakin paljolta on kalenterissa tilaa vielä :) Positiivisella mielellä porskutetaan ja yritetään sitä jakaa muillekin!

KOIRAN ELÄMÄNOHJEET

- Käytä hyväksesi jokainen mahdollinen ilonhetki
- Hurmioidu raikkaan ilman ja tuulen hyväilystä kasvoillasi
- Rakkaimpiesi tullessa kotiin riennä tervehtimään heitä
Ole tottelevainen silloin kun se on etusi mukaista
-Ota nokoset ja venyttele ennen kuin nouset
- Juokse, telmi ja leiki päivittäin
- Syö halukkaasti ja innostuneesti
- Ole uskollinen
-Älä milloinkaan teeskentele olevasi joku muu kuin olet
-Jos haluamasi on kätkössä kaiva kunnes löydät sen
-Älä pure, jos murina ajaa saman asian
- Kun olet onnellinen, tanssi ympäri ja heiluta koko kehoasi
- Älä juutu syyllisyyteen ja mökötykseen, vaikka sinua arvosteltaisiin kuinka. Juokse heti takaisin ja solmi uudestaan ystävyyden siteet

-Veronica Hay-

Talvi kolkuttelee ovelle ja joulu lähestyy. Illat pimenevät ja kynttilät syttyvät.
Tunnelmallista Marraskuuta!