Hiilarit!

Hiilarit hyvässä ja pahassa, kuka syö oikein?

Juuh, nyt kirjoitetaan pieni postaus hiilareista! Niistä kun on niin paljon keskustelua ja itse olen aina sanonut etten itse lähtisi suosimaan vähähiilihydraattista ruokavaliota kunnes silmäni aukaisi eilen eräs ihminen kertoen että minähän syön vähähiilihydraattisesti mutta en vain nosta siitä numeroa että se on vähähiilihydraattista. Nyt kuitenkin nostan numeron! :) Vähähiilihydraattisuus minulla tarkoittaa normaalia hiilihydraattien määrä, niitä ei mätätä roppakaupalla mutta ei niitä vältetä myöskään niinkuin ruttoa. Syön niitä saadakseni energiaa, sen verran kuin tarvitsen ja sen verran mitä voin syödä turpoamatta. Tarkemmin ajateltuani normaaliahan tuntuu olevan se että vedetään roppakaupalla niitä hiilareita.  Sitten käy niin että ensin päivitellään kun halutaan laihtua, sitten löydetää sana karppaus tai jotain vastaavaa, aletaan välttämään hiilareita kuin ruttoa tosiaan ja kun päästään tuloksiin tai halutaan jokupäivä/viikonloppu herkutella ja vedetään taas niitä hiilareita, joita ilman melkeinpä ollaan oltu aiheutuu turpoaminen ilmapallon lailla ja voidaan todeta että, joo ne hiilarit ei kyllä yhtään sovi mulle. Ja tästä syntyy käsitys että vähähiilihydraattisuus on lähellä nollaa ja normaalihydraattien määrä on jossain pilvissä, välimuotoa ei ole, eikä ymmärretä että jos ollaan tosiaan lähella nollaa hiilihydraattien saannnissa ja sitten vedetäänkin yht´äkkiä niitä hirmuinen määrä, niin tottakai kroppa reagoi.

Karppaajia pelotellaan paksusuolisyövällä ja ennenaikaisella sydän- ja verisuonitauteihin kuolemisella. Hiilarien sen sijaan varoitellaan aiheuttavan kakkostyypin diabetesta, vyötärölihavuutta ja yleisesti tukalaa ja turvonnutta oloa. Missä on normaalius, mitä on normaali syöminen? Mitä jos syöttäisiin kaikkea sopivassa suhteessa, ei tarvi vetää övereitä mihinkään suuntaan...? Itse haluasin ajatella syöväni ihan normaalisti ja sopivan määrän eri ravintoaineita mutta siihen nähden mitä ihmiset pitää normaalina niin syön vähän hiilihydraatteja, mutta kun en kuitenkaan syö niin vähää kuin nuo karppaajat, enkä vältä samoja ruokia tai suosi samanlaista ruokavaliota muutenkaan. Missä on oman kropan kuunetlu, kuunnellaan vaan eri asiantuntijoita ja ruvetaan uskomaan heitä sokeasti, vaikka oma kroppa yrittäisi huutaa jotain muuta. Sinäänsä jos joku voi hyvin syöden miten nyt sitten syökään ja pysyy terveenä niin miten siihen voi kukaan sanoa, että hei sä syöt väärin! Pitää kuitenkin muistaa että vasta pitkäaikaväli usein kertoo sen onko oma ruokavalio hyväksi omalle kropalle! Oma kroppa, mieli ja elimistö ovat hyvän ruokavalion mittereita.

Minun kehoni tarvitsee hiilihydraatteja, aivoni tarvitsee hiilihydraatteja, ilmaan niitä olisin tyhmä ja väsynyt treenit penkin alle vetävä olio :D Kokemuksen rintaännellä tuo analyysii.... Kisadieteeillä alimmillaan hiilarit ovat olleet jossain 100 gramman paikkeilla ja tunsin kyllä oloni tosi hitaaksi ja tyhmäksi tuolloin :P Toki kokonaiskaloritkin olivat melko alhaalla, mutta uskon kyllä siihen että ihminen tai ainakin minä tarvitsen noita hiilareitakin. Nykyään hiilihydraatteja saan noin 200 gramman paikkeilla päivässä kalorien ollessa jossain 2000 paikkeilla, hieman allekin. Kyllähän sitä sanotaan että karppauksessa alkaa energiaa löytymään muutaman päivän jälkeen aloituksesta ja näin varmasti onkin kun elimistö menee ketoosiin ja rasvahapoista alkaa muodostua ketoaineita ihmisen energiatarpeeseen. Tuo tuntuu olevan tehokas laihdutussmuoto, mutta sopiiko se pysyväksi ruokavalioksi? Tästähän on paljon keskusteluja ja tutkimuksia tehty, itse ajattelen ettei se kannattaisi pysyväksi ruokavalioksi ja kuinka moni pitääkään sen pysyvänä ja sitten taas vedetään yht´äkkiä roppakaupalla hiilareita ja turvotaan kuin ilmapallo, vaikka ketoosidietin jälkeen pitäisi totuttaa ja hakea kropan normaali eli tarpeenmukainen hiilihydraattimäärä ruokavalioon, määrä jolla paino pysyy aloillaan. Tärkeää olisi miettiä mitkä ovat niitä hyviä hiilarilähteitä, mistä saa pidempiaikasta energiaa hetkellisen energiapiikin sijaan. Minä uskon siihen että ihminen tarvitsee myös hiilihydraatteja ja ihminen pystyy elämän tervettä ja hyvinvoivaa normaalipainoisen elämää syöden myös hiilihydraatteja!

Ja painonpudotuskesta sen verran etta a ja o on: "syö vähemmän kuin kulutat". Vanha ja kulunut lause, mutta pitää edelleen paikkansa, toki olisi hyvä katsoa vähän ravintoarvojakin ja eri ravintoaineiden määrää. Pidän myös laihdutuksessa tärkeänä ruokatottumusten muutamista pysyvyksi, se on usein paljon tehokkaampaa ja pysyvämpää kuin jokin dietti. Dietin jälkeen pitäis miettiä miten sen jälkeen syödään. Kisadietit ovat asia erikseen.

Mitä minä sitten syön? No ihan normaalia ruokaa!

Aamuisin on oikein kunnon hiilariannos puuron muodossa jolla polkaistaan hyvin energisesti päivä käyntiin. Päivän mittaan niitä hiilaareita syödään tasaisesti muidenkin ravintoaineiden ohella. Hiilarilähteitä ovat mm. pasta, riisi, peruna, banaani, ananas, ruisleipä, vihannekset, juurekset.... En nyt jokapäivä näitä kaikkia syö, mutta mitään näistä en karta erityisesti. Vaaleaa leipää en juurikaan käytä ja vältän myöskin ns. nopeita hiilareita ruokavaliossa, herkuttelut on sitten erikseen. Iltaa kohden voi yleisesti ottaen vähentää hiilihydraattien saantia sillä yöllä elimistö ei tarvi hiilihydraateista saatavaa energiaa. Itse syön illallakin hieman hiilaria sillä treenaan usein iltaisin ja usein iltapala on ainut mitä enää treenin ja palkkarin jälkeen syön j a treenin jälkeen lihakset tarvitsevat hiilareita. Suolaista tekee illalla mieli ja kuulinpa myös eilen että ruisleipä aihuettaa samanlaista riippuvuutta kuin suklaa ja on myös mielihyvän tuottaja :D Sitä en ymmärrä alkuunsakaan että tyyliin kello kuuden jälkeen ei enää syödä mitään, itse syön yleensä iltapalan tuntia ennen nukkumaanmenoa, ei silloin nyt tarvi vatsaa täyteen ahtaa, mutta en muutenkaan normaalisti syö itseäni ähkyyn asti. Pyrin pitämään huolen ettei nälkä ehdi liiaksi tulemaan ja syön itseni kylläiseksi mutta en vedä napaa täyteen.

En ole kauhean tiukka tuon ruokavalioni kanssa. Herkuttelut pyrin pitämään viikonlopuissa, mutta voin vetäistä keskellä viikkoakin pullansiivun jos nyt esim. kylässä olen tai hirveästi mieli tekee. Noihin mielitekoihin sanoisin vielä että kun jaksaa taistella mielitekoa vastaan niin hetken päästä se mieliteko unohtuu. Silloin saattaa myös olla jo nälkä  ja välipala tai ruoka vie mieliteon pois. Naisillahan silti noita mielitekojahan voi nyt tulla milloin mistäkin syystä :D Mutta kun mielitekoja vastaan taistelee tulee vahvemmaksi niitä vastaan ja pystyy ajanmyötä suht helpostikin kieltäytymään niistä, paitsi tiettyyn aikaan kuukaudesta tai muuten hormonien heitellesssä :D Muttia on helppo keksiä.... 

Inspis tähän tekstiin on muhinut jo kauan, mutta loppusysäsytä ovat antaneet pari ihmistä ja yksi blogisivusto.  Eräs ihminen ihmetteli viimeviikolla valmistamaani pasta-kinkku-pekoni-aura.... vuokaa, etttä eikös siinä ole hirveästi hiilareita kun siinä tota pastaa on, että kun olen tällainen urheiluhullu niin miten mä tommosta syön...?  Juuri sen takia syön hiilareita että jaksaisin liikkua kuin elohiiri! :) Ja sitten tosian eilinen keskustelu siitä mikä on vähähiilihydraattista syömistä oli yksi aivan, tuoden samalla minulle oivalluksia lisää. Ja sitten se blogisivusto, joka vaikuttaa aikas hyvältä http://www.huippukuntoon.fi/advanced_blog/list.   Luin itseasiassa jokaikisen blogin jokaisen kirjoituksen tänään, kirjoituksia ei ole vielä montaa joten ne jaksoin hyvin lukea, suosittelen tsekkaamaan! En pysty nostamaan mitään yhtä blogia sieltä esimerkiksi, koska ne kaikki vaikuttivat hyviltä! Aika näyttää mitkä jää seurannan alle :)

Enpä ole itse nyt mikään tiodonsuurlähettiläs näissä asioissa, toisilta ja kokemuksen kautta itsekin opittu  näitä jo kauan päteneitä ravinnon juttuja. Enkä halua nostaa omia syömisiäni nyt ylitse muiden, että syökää ihmiset näin niin löydätte onnen ja hyvivoinnin. Tällä kertaa syntyi nyt vain tästä aiheesta inspis ja tarve kirjoittaa ja paljonpa tuota tekstiä tulikin :D 

Tärkeää on että itse voi kroppansa kanssa hyvin ja nauttii elämästään! Muistetaan myös että mielen ja kropan hyvinvointi ovat yhteydessä toisiinsa ja itse sitä on oman hyvinvointinsa mittari!