Sairausjorinoita

Voisinpa olla tällä hetkellä Karjaalla tai ainakin matkalla sinne, mutta nyt jäi väliin odotettu nuorten ammattilaisten työhyvinvointipäivät. Torstaina kirjoittelinkin kun on joku flunssa iskenyt ja miten levolla ja positiivisella asenteella taistelen sitä vastaan jotta pääsisin reissuun. Perjantai aamuna olinkin vielä toiveikas, olo ei tuntunut ihan niin pahalta eikä kuumettakaan ollut, kurkku oli kyllä kipeä ja päätäkin välillä särki. Päätin odottaa josko ihmeparantuminen tulisi ja peruisin junaliput ja kurssi-ilmoittautumisen vasta iltapäivällä jos pakko olisi. Pakko oli sitten tarttua kolmen maissa puhelimeen, myöntää tosiseikat ja perua viikonloppu reissu :/ Vähän myöhemmin alkoi taas kuume nousta ja peili kertoi kurkkuun kasvaneen valkoisen kaktuksen, nielurisat aivan turvoksissa ja peitteiset. Peitteitä ei ollut vielä torstaiana. Lähdin lääkäritalon iltapäivystykseen ja onnekseni en joutunut edes kauaa odottamaan. Lääkäri taisi vähän yllättyäkin päivän aikana ilmestyneistä peitteistä ja määräsi ab-kuurin. Nyt sitä sitten kotona sairastetaan ja fiilis on vähän down, sen lisäksi että olo on välillä ihan hirveä!

Eilisessä Posittivareiden ajatusten aamiaisessa oli juttu, joka sai kyllä meitin vielä tänäänkin nauramaan, kun luin sen, joten jaetaan nyt jotain positiivistakin tässä postauksessa :)

Ala-asteen opettaja kertoo: "Toimin opettajana ala-asteella. Niinpä isäinpäivän lähetyessä kirjoitettiin runoja isille ja papoille. Eräs poika pähkäili ja suttasi välillä kaiken pois. Tunnin lopussa hän kuitenkin esitteli iloisena tuotostaan:

”Voi voi pappa raukkaa

ei se enää laukkaa,

mutta leipää kyllä haukkaa,

että tekohampaat paukkaa.”

-Lassi

Yritetään etsiä nyt sitä positiivisuutta vaikka fiilis onkin nyt kyllä vähän down...